Kiinnitettyjen kierreterojen materiaali on valittava käyttöympäristön (lämpötila, korroosio, kuormitus) perusteella. Ydinmateriaalit luokitellaan metallisiin, ei--metallisiin ja komposiittimateriaaleihin alla kuvatulla tavalla. Metallimateriaalit ovat yleisin valinta, mukaan lukien hiiliteräs (kuten Q235, 45#), jolla on hyvä lujuus ja työstettävyys ja joka soveltuu staattisiin tai kevyeen tärinäliitäntöihin normaaleissa käyttöolosuhteissa; ruostumaton teräs (kuten 304, 316L), jolla on erinomainen korroosionkestävyys ja hapettumisenkestävyys ja joka sopii kosteaan ja syövyttävään ympäristöön (kuten ulkovarusteisiin, kemiallisiin skenaarioihin); ja seosteräs (kuten kromi-molybdeeniteräs), jolla on korkea lujuus ja korkean lämpötilan kesto, joka sopii korkeisiin lämpötiloihin, korkeaan paineeseen ja raskaaseen kuormitukseen (kuten moottorin osat, rakennuskoneet).
Ei--metalliset materiaalit ovat pääasiassa nailonia ja muovia, joita käytetään usein lukkomutterien upotuskerroksessa hyödyntäen niiden elastista muodonmuutosta lukituksen aikaansaamiseksi. Ne sopivat normaaleihin lämpötiloihin ja kevyeen kuormitukseen. Ne ovat halvempia, mutta niillä on huono korkean lämpötilan{2}}kestävyys. Komposiittimateriaaleissa yhdistyvät sekä metallien että ei-{4}}metallien edut.
Esimerkiksi metallinen salparunko yhdistettynä nailoniseen lukitusrenkaaseen ja metalliseen aluslevyyn, jossa on liukastumista estävä-pinnoite, tasapainottavat lujuutta ja lukituskykyä, joten se sopii yleisimpiin työolosuhteisiin. Joissakin erikoissovelluksissa kupariseoksia käytetään niiden erinomaisen johtavuuden ja korroosionkestävyyden vuoksi, joten ne soveltuvat sähkölaitteiden liitäntöihin.
